Opiskelijabudjetti

Kuulostaako tutulta: Tilillä on 15 € massia ja tuet/liksa/viikkoraha/elatusapu tulee vasta viikon kuluttua..? Yritä siinä sitten vääntää jotain syötävää jollain parilla eurolla per päivä. Kyllähän kaupassa tietenkin myydään tyyliin eurolla jotain pakastekeittoja jne, jotka oikeasti on itseasiassa ihan jees mutta kuka nyt jaksais vetää pinaattikeittoa viikon putkeen?

No hätä, CE tuo ratkaisun rahattomien nälkään. Reseptiksi valittiin makkarapata à la Kimbleman ja kauppalaskun tase näyttää 7,57 €.Hinta ei alkuun näytä mitenkään erityisen halvalta mutta tämä safka riittää valehtelematta 5-6 annokseen, ellei nyt satu olemaan joku levoton majoneesimörssäri. Yhden aterian hinnaksi siis tulee noin 1,5 €. Oletan tietenkin, että kaikilta itseään ihmisenä pitäviltä löytyy kotoa perustarvikkeita, kuten mausteita ja liemikuutioita jne... Ingredients:

• Oman maun mukaan 4-7 keskikokoista herkkusientä
• 1 pienehkö punainen paprika
• 2-3 keskikokoista perunaa
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 paketti makkaraa (Esim. Kabanossi, UkkoPekka, jne. mausteinen sopii erityisen hyvin)
• n. 250 g. tomaattisosetta
• 1 lihaliemikuutio
• mustapippuria
• Yrttejä (esim. välimeren mausteseos)
  
• ½ tl sokeria

Aloitetaan pilkkomalla perunat, vihannekset ja sienet sopivan kokoisiksi paloiksi. Paistetaan perunoita ensin muutama minuutti ja samaan aikaan laitetaan toiselle liedelle kattilaan n. 3 dl vettä kuumenemaan. Kun perunat ovat saaneet nätin värin pintaan, heitetään ne kiehuvaan veteen ja laitetaan mukaan lihaliemikuutio. Vettä on sopivasti, kun sen pinta on about sormenleveyden perunoiden yläpuolella. Freesataan kasviksia (paprika, kesäk, sipuli, valkos) ja sieniä hetken aikaa ja laitetaan sitten samaan kattilaan perunoiden kanssa.

Lisätään joukkoon tomaattisose ja mausteet. Nestettä pitäisi olla nyt sen verran että se lähes peittää muut aineet. Muistuttelen nesteen määrästä koko ajan siksi, että tarkoitus on tehdä pataa, ei keittoa. Myös makua kannattaa tarkistella loppuvaiheessa, ja lisätä suolaa jos tarpeellista. Jätetään sörsseli kiehumaan miedolla lämmöllä ja paloitellaan samalla makkarat. Kyrsät heitetään sekaan, kun peruna on lähes kypsää. Jatketaan haudutusta, kunnes kaikki kasvikset ovat sopivan pehmeitä.

Pataruoat ovat itseasiassa lämmitettynä yleensä parempia kuin tuoreena, koska niiden maut ovat ehtineet tasaantua jääkaapissa. Tähän ruokaan sopisi käytännössä mitkä tahansa vihannekset, mutta me satumme paremman puoliskoni kanssa olemaan ihan taavina herkkusieniin ja kesäkurpitsaan. Itse olisin laittanu mukaan myös chiliä mutta hallitus ei taas tykkää siitä... No joo mut paskanjauhaminen sikseen, valmis annos näyttää tältä: (Laitoin joukkoon vielä jääkaapin perukoilta löytynyttä juustoraastetta ja lopputulos svengas ku hirvi!)

Bon Appétit!

From Russia with love

Tästä aiheestahan piti postata jo pari päivää sitten mutta jostain kumman syystä olo on ollut melko jäätävä ja liskorikas. Opintomatka Peteen eli Pietariin siis oli ja meni. Reissu oli lähes kaikin puolin yksi hauskimmista opiskeluaikaisista kokemuksistani ja ehdottomasti paras tapa tienata kolme opintopistettä :DD!! Skippaan tästä postauksesta suoraan kaikki tylsät vierailukohteet, koska pääpointti on ruoka, juoma ja hauskanpito.

Muutaman sanan ansaitsee kuitenkin ehdottomasti Eremitaasi. Mesta oli pullollaan da Vincejä, Michelangeloita, Rembrandteja, Moneteja, Renoireja, Picassoja jne. Ja itsehän tietenkin suurena taiteen ystävänä fanitin niitä kaikkia kybällä :P... On kuitenkin pakko myöntää kyseessä on taatusti yksi maailman hienoimmista taidemuseoista ja pelkästään mittakaava mihinkään suomalaiseen verrattuna pöyristyttävä!

Ja sitten se kaikkein mielenkiintoisin pakollinen vierailukohde eli Baltikan panimo. Pitkän ja puuduttavan tutustumiskierroksen jälkeen pääsimme maistelemaan lafkan tuotteita. Pöydät oli täynnä erilaisia ohra-, vehnä- ja ties mitä herkkupirtelöitä ja hetken kuluttua tapahtui myös uskomaton taikatemppu! Voitteko kuvitella kuinka yhdessä tunnissa tuppisuinen darrarykelmä muuttuu iloiseksi ja hyvin äänekkääksi sekä hauskaksi laumaksi eri alojen erikoisasiantuntijoita? Pakko olla joku silmänkääntötemppu...

Yleisesti katsottuna Pietarissa on useita eri puolia, jotka kaikki pitää nähdä jotta tajuaisi kaupungin luonteen kunnolla. Yhtäällä on käsittämättömän överikoristeelliset kirkot ja katedraalit ja toisaalla taas ränsistyneet Neuvostoaikaiset lähiöt/slummit. Keskustan alue muistutti oikeastaan jollain hassulla tavalla Stadia. Tietenkin kaikki oli isompaa ja populaa oli aika helvetisti enemmän mutta muuten kaupat, talot ja yleinen arkkitehtuuri oli omaan silmääni melko kotoisaa. Toisaalta kanaalit toivat mieleen Keski-Eurooppalaisen arkkitehtuurin. Kokonaisuutena Pietari näyttää siltä, kuin itä ja länsi olisivat ajaneet nokkakolarin ja lopputulos olisi sitten jatkanut matkaa omaan suuntaansa.

Shoppailukohteeksi Pietaria en suosittele koska vaatteiden ja tuliaiskrääsän hinnat olivat käytännössä Suomen tasoa ja usein jopa kalliimpia, mutta vodkaturistin luvattu maa se sen sijaan on. Esimerkkinä skumppapullo noin 2,5€, röökikartsa 7€, litran vodkapullo 3€ ja halvin bisse siistissä baarissa ja litran stobessa alle 3€. Jotkin paheelliset kanssamatkustajani myös nauttivat näistä hinnoista täysin höläyksin, jonka johdosta viimeisenä iltana klubbailun jälkeen näytti tältä:

Ruoka oli pääsääntöisesti helvetin hyvää ja melko halpaa jos vain osasi valita raflan oikein. Reissun aikana tuli kokeiltua sekä paikallista, että kansainvälistä keittiötä ja oikeastaan ainoa huono kokemus oli hotellin buffet-illallinen. Sushi oli hyvää, pitsa oli hyvää, paikallinen lounasbuffet oli hyvää ja etenkin viimeisenä iltana koko porukalla nautittu venäläinen illallinen oli muy bien!

Kyseessä oli hotellin à la carte –ravintola ja tarjoilu oli opiskelijan näkökulmasta suorastaan tsaarillinen. Alkupaloiksi erinäisiä liha- ja kalaherkkuja ja pääruoaksi grillattua lihaa, kanaa, kasviksia ja katkarapuja. Estetiikkaa paransi se että pöperöt grillattiin aivan pöytämme vieressä. Lisäyksenä vielä että Venäjällä vodkaa tosiaan tarjoillaan lisää heti kun lasi on tyhjä. Ja se ei lopu kesken!

Kokonaisuudessan Pete on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Teimme tuttavuutta useiden paikallisten opiskelijoiden kanssa ja he suosittelivat tulemaan keväällä ja kesällä koska yllättäen talvi on myös itänaapurissa ihan yhtä perseestä kuin Suomessa. Melko harvat paikalliset puhuvat englantia mutta elämää helpottaa melko paljon, jos vaivautuu pänttäämään edes osan kyrillisistä aakkosista.

Metro on helpoin tapa liikkua ympäri keskustaa, ja yksi matka bungaa 22 ruplaa eli noin 50 centtiä. Myös jalan liikkuminen on hyvä vaihtoehto, kunhan vain pitää varansa. Liikennekulttuuri on Stadin keskustaan verrattuna täysin kaoottista ja vapaista kaistoista ja ajolinjoista soditaan ihan tosissaan. Siinäpä oma tiivistetty näkemykseni Pietarista. Kannattaa tsekata!

...kun sanon päivää, hän sanoo trastui!

Chi-ching! Mulla on nyt kädessä 11000 rahaa. Ne on tosin ruplia, joten ihan vielä ei voi lähteä autokauppaan. Ollaan lähdössä huomenna aamulla opintomatkalle maailman pohjoisimpaan miljoonakaupunkiin - Pietariin. Pietarissa budjaa yli 4,5 miljoonaa ihmistä eli about sama kuin jos kaikki suomalaiset Kokkolasta etelään asuisivat pääkaupunkiseudulla. Matkan ohjelmaan kuuluu vierailua museoihin, yliopistoihin, suurlähetystöön ja paikallisiin yrityksiin, joista odotetuin on ehdottomasti olutpanimo (ohjelmaan on nimenomaan merkitty OLUENMAISTELUA, nam!). Tosin Eremitaasin reissusta yritetään vielä luistaa seuraamaan fudista, sillä samaan aikaan pelataan Pietarin Zenith – Moskovan Spartak. Tuo peli olisi huikea tsekata paikan päällä, koska onhan fudiskulttuuri Venäjällä noin puolitoista valovuotta pidemmällä kuin Härmässä. Ottaen huomioon blogini aiheen, olisi edesvastuutonta unohtaa myöskään ruoka- ja varsinkaan juomakulttuuria. Postaan matkasta reilun viikon kuluttua, ellei maksakirroosi yllätä kesken kaiken ;)..

Mutta sitten asiaan. Tänään painetaan historiankirjoihin uusi sivu. Culinary Engineeringin ensimmäinen ruokapostaus on nimittäin tosiasia. Historiallinen hetki nostattaa kylmiä väreitä ja veikkaan että lukijoista tuntuu samalta, kuin jos esim. Mannerheim kävelisi kadulla vastaan...

Eli recipe on näin perjantai-illan ratoksi melko simppeli sweet & sour -lehmäpata. Pääraaka-aineeksi löysin siis Prismasta kohtuu edullista paahtopaistia. Paahtopaistihan on itse asiassa sen verran hyvää lihaa, että siitä melkein kannattaisi sutasta pihvit mutta koska toi kyseinen köntti lähti muutamalla eurolla ja teki mieli kiinalaista niin avot. Ainekset:

· 400g paahtopaistia

· 1 sipuli

· 3 valkosipulin kynttä

· 2 porkkanaa

· 6-12 kpl herkkusieniä (siitakesienet olis parempia mut ne oli kaupasta loppu :( )

· Purkki säilykebambua

· Purkki säilykeananasta (myös mehu)

· 2-4 rkl tomaattipyrettä

· 2-4 rkl ketsuppia

· Pieni roiskaisu thai-kalakastiketta (tai soijaa)

· 1-2 tl sokeria

· Ripaus mustapippuria

Naudanlihan pitäisi ennen kypsentämistä aina hengailla pöydällä tunti tai pari niin, että se on huoneenlämpöistä. Paloitellaan porkkanat, herkkusienet ja ananasviipaleet. Porkkana tietenkin mahdollisimman pieniksi suikaleiksi, koska sen kypsymisaika on pisin. Paloitellaan liha sopivan kokoisiksi palasiksi oman mieltymyksen mukaan, jonka jälkeen otetaan kuumalla pannulla nätti väri paistin pintaan. Otetaan liha pannulta sivuun hetkeksi aikaa.

Freesataan keskilämmöllä porkkanaa, sipulia ja valkosipulia hetken aikaa, jonka jälkeen lisätään joukkoon herkkusienet. Jatketaan pyörittelyä muutama minuutti niin, että sienet saa vähän väriä. Lisätään joukkoon liha ja loput raaka-aineet ja jätetään hautumaan. Eli liemi siis muodostuu säilykeananasten mehusta, tomaattipyreestä, ketsupista ja kalakastikkeesta. Itse lisäsin vielä vähän vettä ja soijaa, koska neste ei ihan riittänyt

Haudutetaan lihan laadusta riippuen puoli tuntia tai enemmän. Pidempi haudutus on must varsinkin jos lihana on jotain palapaistia tai vastaavaa, koska muuten liha jää sitkeäksi. Safkaa kannattaa haudutuksen aikana käydä maistelemassa, ja lisätä mausteita ja nestettä jos tarpeen. Valmiin padan kaverina voi tarjoilla esim. riisiä tai nuudeleita. Приятного аппетита eli bon appétit eli smaklig måltid eli hyvää ruokahalua. Siis meille!

Toivottakaa mulle hyvää matkaa, do svidánija viikoks!!

Esipuhe

Ruoka. Wikipedian mukaan ruoka tarkoittaa ainetta, jota ihminen syö suun kautta ja käyttää sitä ravinnoksi. Lisäksi tämä loputtoman informaation kassaholvi tietää kertoa, että eläinten syömästä ravinnosta käytetään nimeä eläinten ruoka. Koirat siis syövät koiranruokaa, WTF? Tunnen kuinka tämä uuden ja pelottavan informaation virta kohisee lävitseni vavisuttaen koko tämänhetkistä maailmankatsomustani!

Culinary Engineering on espoolaisen insinööriopiskelijan kirjoittama blogi ruoanlaitosta, ruoka- ja juomakultturista sekä urheilusta. Asioita puidaan vapaamielisin, ja joidenkin mielestä ehkä jopa groteskein ottein. CE ei tunne itsekritiikkiä, katumusta eikä sääliä, tai ainakaan mitään niistä ei julkisesti myönnetä.

Ilmoitan ja pahoittelen jo etukäteen, että blogissani saattaa ilmetä joitakin ihmisiä loukkaavia näkemyksiä ja tekstini saattaa ajoittain vaikuttaa muutenkin täyden sovinistimachomolopään kirjoittamalta. Sitä en kuitenkaan oikeasti ole. Ymmärän toki että kärkevän mielipiteen ja surrealistisen sarkasmin erottaminen toisistaan saattaa olla tuskallista, mutta se on nyt kestettävä. Itseasiassa lisänä on vielä alter egoni, joka on itsekeskeinen supersankari ja toimii kaiken, siis aivan kaiken, kriitikkona ja hän tulee myös todennäköisesti avaamaan ajoittain sanallisen aarrearkkunsa.

Faktalista:

• Voi + kerma = hyvää
• Veganismi kuuluu samaan kategoriaan kuin kommunismi, kansallissosialismi ja despotismi, eli siis aatteisiin joista ei ole mitään hyötyä
• Kaupan marinadit on hanurista
• Tuoreet yrtit on Suomessa liian kalliita
• Kala on Suomessa liian kallista
• Ruoka on Suomessa liian kallista
• 0,4 litraa ei ole iso tuoppi!!
• Pihviä ei tilata kypsänä
• On punaviinejä jotka sopivat kalan kanssa ja valkoviinejä jotka sopivat lihan kanssa. Bisse sopii kaiken kanssa!